Willer kotiin...

... Muttei ihan viellä. Willer tulee kotiin tämän viikon sunnuntaina tai ensi viikon tiistaina. Riippuu ihan siitä, että mikä päivä saan Willerille kuljetuksen Puhokseen Koivikolle. Odotan innolla, että oma kultakimpaleeni tulee kotiin! Ajattelin mennä viikonlopuksi Savonlinnaan, koska nyt en ole ollut kahteen viikkoon Savonlinnassa. Willerille kuuluu oikein hyvää ja on hyvässä kunnossa. Suurin huolenaihe on se, että pitäisi löytää sopiva satula. Yritän tässä myydä traileriakin pois, että saisin ostettua kunnon satulan Willerille. Jos joku tarvitsee kahden hevosen traileria niin täällä olisi! Kuvia saa pyytämällä.

Vappu meni itseni osalta kivasti! Eilen kävin Kerimäellä iso mummini syntymäpäivillä ja hän täytti upeat 90 vuotta. Ihana teräsmummo! Samalla kävin nopeasti Savonlinnassa vilkaisemassa Willeriä ja vaihdoin kuraiselle hevoselle puhtaat päitset, 

Postauksia tulee enemmän, kun Willer tulee takaisin minulle itselleni. Ei ole oikein kunnollista postattavaa, kun ei ole mistä kirjoittaa. Pahoitteluni!

Willeriä kehiin!

Nyt kipeänä on hyvä kirjoittaa teille postaus! Viola oli viikonloppuna kuvaamassa meitä eli heti alkuun kiitokset Violalle. ♥ Willer on ollut oikein mukava kaveri. Huomasin myös, että Willer on nykysin paljon voimakkaampi, mutta helpompi ratsastettava.  

1.

Pienet asiat tressaa aika paljon. Pitää hirveästi pohtia, että mitä teen itseni ja Willerin suhteen, kun peruskoulu loppuu ja pitäisi lähteä opiskelemaan Joensuuhun. En tiedä yhtään mitä teen, kun ei hevosen ylläpitäminenkään ole mitään halpaa ja pitäisi viellä elättää itseni hevosen lisäksi. Äitinikin maksaa enemmän, kun tarpeeksi hevosestani. Äitini on lievästi pöljä, koska äitinihän ei harrasta ollenkaa hevosurheilua ja pelkää hevosia. Se onkin jännää miten hän suostui edes hankkimaan hevosen minulle! Voin olla enemmän, kun kiitollinen omalle äidilleni. 

2.

Myönnän sen, että tämä harrastus vie voimia. Etenkin, kun joudun yksin itse kantamaan ison huolen. Äitinihän ei tiedä mitään hevosista niin vastuu on täysin minulla. Ainahan sitä vain haluaisi oman hevosensa parasta. Välillä tuntuu, että saan itkupotku raivarit, kun en yksinkertaisesti jaksaisi enään tätä. Olisin niin onnellinen jos äitini olisi heppahöperö ja ymmärtäisi tätä hevosmaailmaa. Se on jotenkin ärsyttävää ja välillä olen aika paljon allapäin siitä, kun äiti ei yksinkertaisesti ymmärrä. Saan kuunnella melkein joka päivä, kun äiti valittaa minulle siitä, kun ostan Willerille kaikkia uusia varusteita. Äitini ei vaan ymmärrä, että se on niin ihanaa saada ostettua jotain uutta ja hienoa. Hänen mielestään se on turhaa. Ymmärrän toki myös äitini näkökulman, mutta mielestäni itse hankkimat rahat saa käyttää siihen mihin itse haluaa. Saisi äiti olla tyytyväinen etten käytä rahoja mihinkään turhaan. (mm. tupakkaan tai alkoholiin)

3.

Nykyinen tilanne on paljon parempi. Olen nimittäin ensimmäisen kerran saanut tukea Willerin suhteen. En kadu hetkeäkään, että vein Willerin Marille ratsutettavaksi. Se on ollut ehkä elämäni järkevin päätös. Mari on tehnyt Willeristä älyttömän mukavan ja uskon, että Mari saa tehtyä Willeristä mitä hienoimman. Mari on tuonut minulle toivoa päiviin. Hän on myös havainnut ongelmani ratsastaessani. (mm. ihmeellinen vatkaaminen kropalla vasempaan kierokseen) Muut ratsastuksenopettajat eivät ole ennen edes huomauttaneet asiasta ja Mari oivalsi sen hetkessä. Mari on myös antanut kultaisia neuvoja Willerin suhteen. Mitä muuta voisinkaan toivoa?

4.

Tämä viikonloppu meni mukavissa merkeissä Savonlinnassa ja maanantain pysyttelin kotona, koska tauti iski. Postauksesta tuli aikalailla kuvapainoitteinen, mutta kun on niin paljon kivoja kuvia niin mikä ettei ;)

5.

6.

7.

8.

Motivaatio ei koskaan lopu hänen suhteen  ♥ 10.

Kaikki kuvat on lauantailta. Toivottavasti tykkäsitte! 

Mikä oli lempikuvasi?

Hyppyvideo ja Hööksin ylläripaketti

Nyt sitä ollaan selvitetty Italian matkasta. Matka oli oikein mukava, mutta kaipasin matkan aikana Willeriä todella paljon. Ennen, kun lähdin Italiaan niin kävin Willerin luona Savonlinnassa. Oli niin haikeaa jättää Willer sinne, kun jouduin lähtemään kotiin. Onneksi tämä ikävä loppuu viimeistään lauantaina! Suunnitelmissa on, että Viola lähtee mukaani Savonlinnaan pitämään seuraa ja kuvailemaan meidän tekemisiä. Viola tulee lauantaina yöksi ja tulee mukaan lauantaina tallille niin, kuin myös sunnuntainakin. Olen myös kysellyt Marin kuulumisia Willerin kanssa. Willer on ollut kuuleman mukaan ihan kiva! Ei ole oikein paljon postattavaa , koska en ole päässyt tallille. Viikonloppuna tulee enemmän tekstiä ja toivon mukaan myös kuvia. Tässä olisi lyhyt hyppyvideo(130cm) Willeristä! Hieno poika hyppää todella kivasti. Voin olla vaan niin ylpeä hänestä. https://www.youtube.com/watch?v=NKSoz5nYhcE&feature=youtu.be

(c) Viola Karhapää

Vanha kuva (c) Viola Karhapää

Tilasin Hööksiltä Willerille pari uutta satulahuopaa, suojasetin, otsapannan ja itselleni kannukset. Olin niin riemuissani, kun tällä viikolla tuli postilaatikkoon ilmoitus, että voin noutaa pakettini postista. Isä kävi paketin tänään aamulla ja sain sen koulupäivän jälkeen. Ihmettelin, että miten isossa paketissa he olivat lähettäneet tilaamani tavarani minulle. Avasin paketin ja odotin saavani ihanat uudet varusteet, mutta laatikosta löytykin SATULA ja LAMPAANKARVAROMAANI. Katsoin pakettia uudelleen. Kyllä, siinä luki nimeni ja osoitteeni. Isä oli maksanut alle satasen koko paketista, mutta kuitissa luki, että paketti oli yli viidensadan euron arvoinen. Pakkasin tavarat takaisin laatikkoon ja palautan paketin takaisin. Se oli kauhea pettymys. Olisi ollut niin kiva, että olisin saanut uudet varusteeni. Eipä tässä oikein muuta. Viikonloppuna tulee pitempiä postauksia!

Tasan kaksi vuotta yhdessä 8.3.2015

Muistan sinut, kun näin sinut ensimmäisen kerran. Päässäsi oli rumat keltaiset päitset. Viereisessä karsinassa seisoi todella hieno kisatamma, joka oli punarautias. Tammalla oli todella hyvä rakenne ja oli todellinen taituri koulupuolella. Katsoin tammaa, mutta tamma luomi ja kuopi. Siirryin katsomaan seuraavaa hevosta seuraavasta karsinasta ja siellä oli iso musta hevonen keltaiset päitset päässään. Hevonen oli laiha ja lihakseton. Hevosen karva ei kiiltänyt ja kaviot oli huonosti hoidettu. Hevonen kiinnitti huomionsa minuun ja tuli luokseni korvat hörössä. Keskustelimme hevoskauppiaan kanssa hevosesta ja sen jälkeen pääsin hevosen karsinaan. Karsinaan päästyäni kosketin mustaan hevoseen ensimmäisen kerran ja muistan tarkalleen sen tunteen, kun ihmettelin kuinka iso hevonen oli. Tunsin itseni pieneksi hevosen rinnalla. Karsinassa oli hämärää, koska tallin käytävän valo oli huono. Oli kylmä pakkassää ja hevosen hengitys höyrysi. Hevonen oli ihanan lämmin ja painoin paleltuneet käteni hevosta vasten. Hevosen katse oli rauhallinen ja ylväs. Kuulin huonosti äitini ja hevoskauppiaan keskustelua, koska olin niin lumoutunut. En kuullut tai nähnyt muuta, kuin ison mustan hevosen. Hevosen silmät tarkkailivat tarkasti minua ja huulet humusi takkini huppua. Katsoit silmiini ja hetkessä lävitseni kulki lämmin tunne. Välillämme oli jonkinlainen yhteys. Tunsin hevosen lämmön sydämmessäni asti. Siitä tiesin, että tämän hevosen sydän on täyttä kultaa. Kultaakin arvokkampaa.

(c) Viola Karhapää www.americannightkiss.blogspot.fi

Äitini, hevoskauppias ja ratsuttaja tulivat karsinaan ja kysyivät, että haluaisinko kokeilla hevosta ratsailla. Vastasin tietysti myönteisesti, mutta ongelmana oli se ettei hevosta oltu kunnolla ratsastettu tai totuteltu varusteisiin. Silti hevoskauppias ja ratsuttaja laittoivat hevoselle varusteet päälle. Huomasin, kuinka hevonen vältteli varusteita ja oli hieman peloissaan. Hevonen talutettiin kentälle ja ratsuttaja kävi siellä selässä ennen minua. Sain seurata äitini kanssa ratsastusta kentän reunassa ja olin myyty, niin myös äitini. Hevoskauppias kertoi äidille lisää hevosesta. Hevonen oli tullut Viron luonnosta hevoskauppojen kaupanpäällisiksi. Kukaan ei halunnut ostaa nuorta hevosta joten hevonen oli vain jäänyt seisomaan hevoskauppiaalle. Hevoskauppias ajatteli laittaa hevosen teuraaksi, koska hevosen myymisestä ei ollut tullut mitään. Hevosen askeleet olivat upeat, vaikka hevonen ei osannutkaan mennä, kuin eteenpäin. Pääsin itse selkääsi ja tuntui, että olisin istunut Eiffel-tornin huipulla. Ratsastin hevosella ja sen jälkeen, kun pääsin alas menimme tekemään ostosopimuksen. Hevonen josta sovimme ostosopimuksen. Se olit sinä, Willer.

Hevoskauppias toi sinut isolla hevosrekalla. Lastaussilta laskeutui ja sieltä tuli vauhdikkaasti ulos musta hevonen. Olit peloissasi. Olit todella pörheänä, kaula kaarella ja silmät olivat lautasen kokoiset. Hevoskauppias talutti sinut karsinaan, antoi passin käteeni ja lähti. Jos totta puhutaan niin et ollut kummoisen näköinen. Kaviosi oli kengitetty todella rumasti. Sinä pelkäsit. Lihakset olivat jännittyneet ja hirnuit kiihtyneesti. Hetken, kun sait rauhoittua tulin karsinan sisään. Yritin silittää sinua, mutta uhkasit potkasta.

Alkuun oli hieman raskasta kanssasi, koska et luottanut ihmisiin. Lähdin rakentamaan luottamusta välillemme ihan tavallisilla perusjutuilla. Alkuun olin kanssasi ja hoidin sinua. Huomasin myös, että sinulla oli vetopaniikki ja et nostanut kaviota. Pikkuhiljaa opetin sinulta pois vetopaniikin ja yritin opettaa sinulle kavion nostoa. Niin myös opitkin. Olit todella nopea oppimaan ja luottamus välillämme kasvoi. Käsittelin sinua paljon maastakäsin ja ajan kuluessa totuttelin sinut varusteisiin ja ratsastajaan.

Kuva on tältä viikolta! (c) Viola Karhapää www.americannightkis.blogspot.fi

Kesä 2014

Kesä 2014

Olet ollut kaiken vaivan ja ongelman arvoinen. Itsestäni tuntuu, että en voisi saada tästä parempaa hevosta itselleni. Sinä olet juuri se ainut ja oikea. Haluan kehittyä kanssasi mahdollisimman pitkälle ja kokea vielä paljon erinlaisia elämyksiä kanssasi. Olet unelmaakin parempaa. Näen sinussa vieläkin sen villin puolen, kun pääset laukkaamaan vapaana. Tuuli leikkii mustalla harjallasi. Musta karva kiiltää valon asuessa karvaasi. Askeleesi on kepeät, niin kuin tanssisit balettia. Manner tömisee allasi ja hirnuntasi on ylvästä, joka saa kylmänväreet koko kehossani. Olet silmissäni upea ja sinusta tulee vielä koko ajan upeampi. Vaikka kukaan ei uskonut, että sinusta tulisi mitään niin minä uskoin. Ilman uskoani sinuun emme olisi juuri nyt tässä. Olen saanut nähdä omilla silmilläni, että miten rumasta ankan poikasesta tuli joutsen. Olet silmäteräni, enkä koskaan luovuta kanssasi missään tilanteessa. Olet todellinen ystävä. Osaat lohduttaa eleilläsi, kun itselläni on hankalaa. Et jätä minua yksin minnekkään vaan jäät luokseni. Kun kutsun sinua niin tulet luokseni. Olet myös se joka luottaa minuun kaikista eniten ja pidät huolta minusta niin, kuin minä sinusta. Olet nimeni veroinen Tex Willer. Sillä nimesi tarkoittaa suomeksi uljasta kotkaa. Olen maailman onnellisen, kun minulla on sinut. Loma on nyt lomailtu ja ehkä sen seuraavan viikon jaksaa opiskella ennen, kun lähden viikoksi Italiaan ♥

Miten löysitte oman silmäteränne? 

Mitä lomalla tehdään? ...

... Lomalla ollaan tallilla ja nautitaan hevosystävistämme! Itselläni on ollut nyt tämä viikko lomaa ja se on ollut tarpeen. Loma on mennyt älyttömän nopeasti! Lomaani olen viettänyt Savonlinnassa Sarin tallilla Willerin luona. Willer on ollut nyt niin äidin poikaa, kun olen viettänyt aikaa hänen kanssaan tämän viikon. Ette arvaakkaan miten hän on hellyyden kipeä! Mari ei näköjään ole häntä pahemmin pitänyt hyvänä. Willerin katseesta voi jo päätellä kuinka hän pyytää, että veisin hänet takaisin kotiin. Hah, valitettavasti joudun jättämään hänet vielä ainakin toukokuuhun asti. 

Maanantaina Willerillä oli maastakäsittelyä ja Mari näytti, että mitä hän on Willerin kanssa opetelleet. Mari oli opetellut Willerin kanssa peruutuksia, pohkeenväistöä ja muuta hienosäätö asioita taluttamisesta lähtien. Maastakäsittely onkin hyvää jumppaa hevoselle, suosittelen! Itsekkin alan enemmän käsittelemään hevosta maastakäsin. Tiistaina meninkin itsenäisesti maneesissa enkä nyt hirveästi kehuisi sitä ratsastuskertaa, koska itselläni oli ongelmia istunnan kuin myös käsien kanssa. Nimittäin sunnuntaina huomattiin, että kevennän vähän kummallisesti oikeaan suuntaan. Keventäessä ''poraan'' viistosti lonkkaani vasemmalta oikealle ja kädet tekee turhaa liikettä. Onneksi Keskiviikkona Mari auttoi minua löytämään ongelmiin ratkaisuja. Se ''poraaminen'' johtui siitä, ettei minulla ollut paino tasaisesti jalustimissa. Piti keskittyä siihen keventämiseen aikalailla, etten alkaisi taas ''poraamaan'' viistosti. Mari käski myös keventämään välillä ilman toista jalustinta ja sitä siis harjoittelimme molemmin puolin. Kädetkin oli loppujen lopuksi paljon paremmat. Naurattaa vieläkin se, kun Mari huuti ''Mitä ikinä teetkään niillä käsillä niin lopeta se'' mutta se sai ne käteni kuriin! Harjoittelimme myös niitä laukannostoja. Alussa tuntui, etten osaa, mutta sitten löysinkin sen maagisen napin millä saan paremmin sen vasemman laukan nostettua! Se tuntui sen jälkeen paljon helpommalta! Olin itse loppujen lopuksi aika tyytyväinen itseeni. Voin vain kiittää Maria! 

Tänään menen takaisin Savonlinnaan ja mukaani lähtee myös Viola. Luvassa siis hyviä kuvia ja enemmän postauksia! 

Mitä olette tehneet lomalla?
Mikä oli lempikuvasi? 

Kehitystä havaittavissa

Tänään pääsin käymään Willerin luona pitkän viikon jälkeen. Willer on nyt ollut viikon ratsutettavana ja huomaan jo nyt hevosessa huomattavan eron. Nyt tällä ratsastus kerralla ei ollut mitään tavoitetta vaan halusin vain ratsastaa rennosti ja kokeilla, että onko hevosessa tapahtunut muutosta. Voin olla hevosesta niin ylpeä, mutta en itsestäni. Nimittäin jouduin ratsastamaan estesatulalla ja se vasta olikin mielenkiintoista, En edes muista, että milloin viimeksi ratsastin estesatulalla joten armahtakaa mua. 

Huomattavin ero oli se, että Willer nostaa nyt todella helposti vasemman laukan ja laukka on laadukasta. Hevonen myötää niskasta ja on rento. Muita huomattavia eroja olivat ne, että hevonen oli  todella herkkä istunta-avuille ja hevosta saa koottua paremmin. Inhottaa, kun en osaa yksinkertaisesti ratsastaa estesatulalla. Se oli nyt suurin ongelma! Eikun uusiksi ja pakotan itseni tottumaan estepenkkiin, vaikka haikailenkin koulupenkin perään. Tosin oli todella mukavaa, kun maneesissa oli valmiina puomit maassa niin pari kertaa niitäkin ylitimme. Tuli kauhea himo päästä hyppimään, mutta turvallisuuden vuoksi harjoittelen nyt ensimmäiseksi ratsastamaan estepenkillä sileällä ja sitten jos treenattaisiin vähäisen pomppuja. Marikin voisi pari kertaa hyppiä esteitä Willerillä, että Willerille muistuisi mieleen, että miten se homma tehdään esteillä. Oikeastaan tämän päivän ratsastus oli todella kiva ja kiitän Maria hyvästä työstä Willerin kanssa! Ajatella, että vasta viikko mennyt ja huomattava ero hevosessa. En malta odottaa, että mitä Willeristä vielä tulee. 

Pahoittelen kuvien laadusta, mutta maneesissa on huono valo kuvia varten. Menin tällä viikolla pari kertaa Pietulla ja Pietu toimi oikein kivasti. Tein taas pääty-ympyrällä siirtymisiä, taivuttelin ja tein pysähdyksiä. Pysähdyksestä laukannosto ja mentiin myös vastalaukkaa. Tein kaiken aika tiiviiseen aikaväliin, koska kuudelta illalla alkoi tunti ja kerkesin ratsastaa Pietua ennen tuntia 25 minuuttia. Tehtiin tehokkaasti toistoja ja keskityin rytmiin. Tarkoituksena oli saada rento hevonen alle ja niin sainkin. Lopuksi kävimmekin maastossa loppukäynnit. Pietu on vaan niin hieno poika! Koulukisat jo odottaa! On se ihanaa ratsastaa tälläisillä kultakimpaleilla. 

Muutto Savonlinnaan

Moi! Otsikosta voikin jo päätellä, että mihin päätökseen päädyin viiime postauksen pohdinnoissa. Willer muutti eilen Savonlinnaan Sarin tallille. Lastauksessa Willer osoitti vähän mieltään, mutta loppujen lopuksi saatiin hevonen lastattua traileriin. Matka sujui hyvin ja perillä Willer kotiutui nopeasti. Illalla vielä kävelytin Willeriä maneesissa ja annoin Willerin tutkia uutta kotiympäristöään. Willerille maneesi on uusi asia ja ei oikein ymmärtänyt peilissä olevaa mustaa hevosta, joka ei hirnunut hänelle takaisin. Siinä olikin vasta ihmettelemista! Olo on jotenkin helpottunut, kun sain siirrettyä Willerin Savonlinnaan. Nyt voi vain toivoa, että Marilla ja Willerillä rupeaisi sujumaan yhteistyö. Kaikki ajallaan! Willerin jalka on kunnossa joten Mari alkaa nyt pikku hiljaa työstämään Willeriä. 

''Olen suuri, vaarallinen ja hirmuisen pelottava!!''

Tässä onkin pari kuvaa ensimmäisestä kerrasta, kun Mari ratsastaa Willerillä. Yhteistyö ei oikein sujunut niin kuin suunnittelimme, mutta se on vain Willerin omaa pientä testailua alkuun. Willerillä oli vielä tuolloin suussaan hammaspiikit, koska eläinlääkäri jolla on raspauskone oli lomalla. Eikä sen takia saatu hampaita raspattua, kun vasta tällä viikolla. Se oli myös osana syytä, että miksi hevonen oli vähän ei niin yhteistyöhaluinen. Vasenlaukka oli todella hankala ja vasenpuoli oli muutenki jäykempi, eikä Willer taipunut kunnolla. Loppujen lopuksi Mari sai nostettua vasemmanlaukan! On ihanaa nähdä ihminen, joka jaksaa yrittää tämän kaverin kanssa vaikka Willer on uusille tuttavuuksille aika hankala. Siksi päätinkin tuoda Willerin tänne Savonlinnaan Sarin tallille Marille ratsutettavaksi. Uskon, että se yhteistyö alkaa vielä pelittämään heidän kesken. Vaikka Willer osoitti mieltään Marille niin Mari sai Willerin kulkemaan todella hienosti. 

 Mari ratsastaa tänään Willerillä. Willer on varmasti ratsastaessa todella virtaisa, koska siitä onkin noin kaksi viikkoa, kun olen viimeksi ratsastanut Willerillä. Willer on joutunut tyytymään tylsiin kävelylenkkeihin jalkansa takia. Innolla kuin myös kiinnostuneena odotan tämän päivän ratsastusta. Ehkä Willer menee tänään vähän paremmin, kuin viimeksi Marilla, koska Willerillä ei pitäisi ainakaan puuttua eteenpäin pyrkimystä eikä hampaissakaan ole enään piikkejä. Riippuu toki, että miten Willer taas kokeilee Maria. Saattaa se niinkin olla ettei Willer kokeile Maria. En osaa tähän veikata yhtään mitään. Riippuu ihan hevosesta. 

Eniten tässä harmittaa ehkä se, että joudun jättämään Willerin Savonlinnaan. Onneksi en itse kuitenkaan jää tauolle vaan ratsastan nyt enemmän Pietua ja voin keskittyä Pietun kunnon kohotukseen. Yhteistyö Pietun kanssa on alkanut sujumaan todella kivasti, vaikka Pietu onkin kuuma ja herkkä hevonen. Ratsastin Pietun viimeksi torstaina. Suokkiruuna oli vähän virtaisa, koska kukaan ei ollut liikuttanut Pietua vielä tällä viikolla kertaakaan ennen torstaita. Vaikka alussa Pietu oli vähän enemmän virtaisa mitä yleensä niin silti hevonen kulki todella kivasti alla. Pääosin olin vain pääty-ympyrällä. Pienennin ympyrää ja sitten taas suurennin, tein pohkeenväistöä ja pieniä voltteja. Tein myös vasta-asetusta ja paljon käynti- ja ravisiirtymisiä. Nostin myös pari kertaa laukan pysähdyksestä. Koitin saada hevosta koottua paremmin alle ja saada lisää notkeutta hevoseen. En pitkään siinä kentällä mennyt. Pääasia, että sain hevoselta suurimmat virrat pois ja lopuksi mentiin maastoon. Maastossa menimmekin reipasta käyntiä, ravattiin ja laukattiin ylämäet. Pietu todellakin nautti maastossa käymisestä! Ylämäet tekee hyvää Pietulle, koska olisi tarkoitus saada lisää voimaa ja lihaksia takajalkoihin. Lupasin Pietun omistajalle, että ratsastan Pietulla ainakin maanantaina, keskiviikkona ja torstaina. Huomenna ehkä menen Even valmennukseen Pietulla jos vaan pääsen huomenna tallille.

MARIN BLOGIIN PÄÄSET TÄSTÄ

Mari kertoilee blogissaan omasta elämästään hevostensa Geinan ja Caritanon parissa. Willerkin saattaa esiintyä blogissa, kunhan Mari pääsee työstämään hevosta. Käykää katsomassa ja seurailkaa tätä ihanaa blogia!