24.12: On klo 04.00 aamulla ja kävelen aikaiseen tallille aamu hämärässä. Tunnen tuulen viiman kasvoillani ja yritän piiloutua huivin alle. Kuulen lumen narskuvan kenkieni alla ja näen höyryävän hengitykseni. Hyräilen
The Cranberries - Zombie biisiä ja mielessäni maalasin uutta maalausta mitä olinkin jo aloitellut kotona. Kävelen lumista tietä pitkin ja näen tähtitaivaan, joka valaisee edes vähäsen lumista maisemaa. Pian olen tallin edessä. Pysähdyn, laitan silmät kiinni ja hengitän syvään kylmää ilmaa. Avaan silmäni ja katson tähtitaivasta. Tähtitaivas on jotain niin kaunista, että sitä jää väkisin katsomaan. Kylmyys.. On kylmä ja avaan tallin oven...
Tallissa on pimeää ja käyn laittamassa valot päälle. Haistan havujen tuoksun. Karsinoiden ovien koukkuihin on tehty havukoristeet joissa roikkuu pari porkkanaa. Kävelen käytävää pitkin ja käännyn sille käytävälle missä on myös Willerin karsina. Kutsun Willeriä ja siinä samalla sekunnilla saan matalan hörähdyksen vastaukseksi. Olen nyt karsinan edessä ja näen kuinka iso musta hevonen tulee luokseni jolla on päällään kaulakappaleellinen punaruskea ruudullinen villaloimi. Avaan karsinan oven ja menen karsinaan Willerin luo. Rapsuttelin Willeriä ensiksi kaulasta ja sitten painauduin Willeriä vasten. Hevonen seisoo hiljaa kuunnellen. Avaan Willerin loimen soljet auki, otan loimen pois ja otan loimen syliini. Willerin ohut musta talvikarva tuntuu hyvältä kasvoja vasten ja haistoin Willerin ihanan tuoksun. Hevonen tuntuu lämpimältä ja laitan silmäni kiinni. Kuuntelen ääniä. Joku hevonen juo vettä vesiautomaatista ja kuulen kuinka Willer hengittää. Tunnen jonkun nykivän takkini huppua ja avaan silmäni. Se olikin vain Willer joka huomasi takkini karvareunuksen. Nauran hevoselle ja otan hupun hevosen suusta. Otan nahkapäitset karsinan oven koukusta ja laitoin ne Willerin päähän. Kuljetan hevosen käytävälle ja laitoin Willerin molemmilta puolen kiinni. Laskin villaloimen lattialle. Kävin varustehuoneesta harjapakin, suitset, suojat ja viltin. Avasen harjapakin ja etsin sopivaa harjaa. Seuraan sivusilmällä hevostani ja huomaan kuinka Willeriä kiinnostaa touhuni. Kävelen hevosen luo ja alan harjaamaan hevosta perusteellisesti. Willer leputtaa vasenta takajalkaansa ja hevosen ruskeissa silmissä on mitä rauhallisin katse. Putsaan kaviot, laitan suojat ja suitset. Kävelen kahvihuoneeseen hakemaan kypäräni ja saappaat. Istun puusohvalle ja kurottelen saappaisiini päin. Sain otteen nahkasaappaista ja vedin ne luokseni. Saappaiden sisällä on punaiset villasukat ja laitan ne jalkaani. Sitten laitan saappaat jalkaani ja vetoketjut kiinni. Nousen puusohvalta ja kävelen kaappini eteen. Aukaisen kaapin oven ja otan ylähyllyltä kypärän. Laitan kypärän päähäni ja suljen kaapin oven. Menen seinäpeilin eteen ja laitan takin hupun kypärän päälle ettei kylmä viima käy niskaani ratsastaessa. Menen Willerin luokse ja irrotan hevosen kaulalta päitset ja tiputan ne punamustaan harjapakkiin. Heitän viltin Willerin selkään ja ohjat otan kaulalta. Kävelen hevosen kanssa käytävällä tallin ovea kohti. Kuulen kavioiden kopseen ja Willerin hengityksen. Avaan tallin oven ja ulkoa tuulee kylmää ilmaa kasvoilleni...
Kävelemme tallista ulos ja laitan tallin oven kiinni. Vieläkin on hämärää, mutta se ei haittaa. Pysäytän hevosen tallin katoksessa ja käyn puupenkin tallin seinän vierestä. Vien penkin hevosen viereen ja nousen penkille. Ponnistan penkiltä hevosen selkään ja sitten istun mukavasti viltin päälle. Asettelen viltin hyvin peittämään reiteni. Nostin katseeni reisistäni ja lähdin ratsastamaan käynnissä kohti lumista peltoa. Menemme kohti peltoa ja pellon reunaan päästyä pyysin hevosta menemään lumihankeen. Alkuun Willer ei halunnut mennä hankeen, mutta hetken päästä menimme käyntiä hangessa. Käyntiaskeleet tuntuu tavallista korkeammilta koska hevonen nostaa jalkojaan enemmän lumihangessa. Kuulen hangen ratinan ja pakkanen pistelee poskia. Katson taivaalle ja näen kauniin tähtitaivaan. Tähtitaivas näyttää paljon kauniimmalta hevosen selästä katsottuna. Mietin.. Mietin tällä kertaa hyviä asioita, enkä niitä huonoja asioita jotka on vaivannut minua jo pitemmän aikaa. Mietin kaunista tähtitaivasta ja isoa avaruutta. Kuinka pieniä me olemmekaan avaruudessa ja jo pelkkä maailma tuntuu niin suurelta. Silti meidän maailmamme on vain todella pieni osa suurta avaruutta ja ehkä parempikin niin. Tuntuu, että kaikki tavoittelee aina suurta eikä huomaa pieniä asioita. En kiellä ettei pitäisi ja se on hyvä, että tavoittelee unelmiaan, mutta toivon että huomaisimme myös ne pienet hyvät asiat joista voisimme olla onnellisia. Arvostan sellaisia ihmisiä jotka ovat rehellisiä itselleen ja toisille eikä vaatisi itseltään tai toisilta liikoja. Olen oppinut tänä vuonna kaikkea ja huomaan, että ajattelen hirveän laajasti asioita. Tosin tämä vuosi on ollut elämäni raskain vuosi, mutta sen takia olen muuttunut ehkä aavistuksen parempaan päin. Olen vieläkin aivan liian vaativa itseäni kohtaan. Pitäisi vielä oppia olla vaatimatta ja olematta ankara itseään kohtaan, mutta en osaa olla vaatimatta itseltäni. Huomaan, että jos hellitän otetta niin saatan käyttäytyä huomaamattani typerän ajattelemattomasti. Kovien kokemuksien kautta olen ollut ankara itseäni kohtaan siksi, koska kadun tekosiani ja jonka olisin voinut tehdä paremmin. Haluaisin elää menneisyyteni uudelleen, paremmin. Harmi vain, että se ei ole mahdollista. Pystyn vain toivomaan muutosta nykytilanteeseen. Myös meinaan muuttaa tätä nykytilannetta, koska mitä nyt menneitä murehtimaan. Ihan hyvin voin tehdä tulevaisuudesta parempaa ja niin teenkin!...
Suuret ajatukset pyörii mielessäni, kun katson tähtitaivasta. Lasken katseeni Willeriin joka tarpoi lumihangessa ja rupean hymyilemään. Miten olenkaan ylpeä, että minulla on unien musta hevonen omanani. Willer on unelmien täyttymys. Rapsutan Willeriä ja pyydän raviin. Ravi tuntui ihan mahdottoman suurelta ja sen takia pyysin hevosen laukkaa. Laukkakin tuntuu sairaan isolta. Laukkasimme pari isoa ympyrää pellolla ja sitten halusin laukata oikein kovaa. Ratsastan hevosta laukassa pellon pitkällä suoralla. Annan hevosen mennä niin lujaa kun hevonen vaan pystyy. Vauhti kiihtyy ja kiihtyy. Tuntuu ettei vauhti lopu. On pakko pyytää Willeriä hiljentämään vauhtia, kun alkaa peltokin loppua. Pidän hevosta harjasta kiinni ja pyydän hevosta siirtymään raviin. Willer on aivan liian innoissaan lopettaakseen laukkaamista, mutta sain siirrettyä hevosen raviin. (HUH!!!) Hevonen pärski tyytyväisenä ja siirtyi käyntiin. Nauran hevoselle, kun lapsi hevonen pysähtyy ja tarkastaa siirtämällä päätään sivulle, että onko ketään siellä selässä enää niin kovan vauhdin jälkeen. Katson hevosta ja heittäydyn kaulalle. Mietin siinä samalla, että kuinka paljon rakastan tätä hevosta. On ihanaa päästä tuntemaan jälleen niin vapautunut olo. Olen aidosti onnellinen pitkästä aikaa, että pari onnen kyyneltäkin valuu pitkin poskea. Pyydän hevosen käyntiin ja lähdimme kohti tallia. Tallin katoksessa hyppään hevosen selästä pois ja avaan tallin oven...
Menemme tallin sisälle ja suljen oven. Otan hevoselta suitset päästä pois ja Willer pyyhkii vaahto suunsa UUTEEN takkiini. Otan nahkapäitset harjapakista ja laitan ne Willerille päähän. Laitan myös Willerin molemmin puolin kiinni ja heitän Willerin selkään villaloimen. Laitan villaloimen soljet kiinni ja lähden kävelemään ruoka-astioita päin. Otan keltaisen muovisen sankon ja asetan sen maahan. Avasen vesihanan ja lasken sankoon lämmintä vettä. Suljin vesihanan, koska sanko alkoi olemaan täysi. Kävelen sanko käsissä melassin luokse ja laitan veteen melassia. Sekoitan melassivettä kädelläni ja vien sen Willerin luokse. Laskin sankon maahan ja irroitan Willerin, että hevonen pystyisi juomaan sankosta. Hevonen laskee päänsä alas kohti melassivettä. Menen kyykkyyn ja seuraan hevosta. Sitten yhtäkkiä Willer nostaakin päänsä ylös melassisankosta ja tiputtaa vettä turvastaan UUDEN takkini päälle! Otan sankon pois, koska siinä ei ole enää vettä. Otan hevosen päitsistä kiinni ja vien hevosen karsinaan. Suljen karsinan oven kiinni ja siivoan tavarat pois käytävältä. Menen kahvihuoneeseen ja otan kypärän päästäni pois. Laitan kypärän kaappini ylähyllylle ja otan saappaat pois jaloistani. Varpaani on kohmeessa eikä niissä ole tuntoa. Vaihdan lämpimät talvikenkäni jalkaan ja sammutin kahvihuoneesta valot. Menen tallin käytävälle, hyvästelin Willerin ja sammutin valot. Astelen pitkin käytävää ja astun ulos tallin ovesta. Kävelen takaisin mummoni luokse ja mietin, että olen ehkä hullu kun näin aikaseen menen tallille. Vaikka tämä vuosi oli todella rankka ja vaikea, silti se loppui onnellisesti. Tämä on sitä Joulun taikaa, jonka sain tuntea elämäni ensimmäisen kerran. Joten toivotan teille kaikille viellä kerran..
HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2015!
 |
| Kuva otettu 23.12.2014 |
