Willeriä kehiin!

Nyt kipeänä on hyvä kirjoittaa teille postaus! Viola oli viikonloppuna kuvaamassa meitä eli heti alkuun kiitokset Violalle. ♥ Willer on ollut oikein mukava kaveri. Huomasin myös, että Willer on nykysin paljon voimakkaampi, mutta helpompi ratsastettava.  

1.

Pienet asiat tressaa aika paljon. Pitää hirveästi pohtia, että mitä teen itseni ja Willerin suhteen, kun peruskoulu loppuu ja pitäisi lähteä opiskelemaan Joensuuhun. En tiedä yhtään mitä teen, kun ei hevosen ylläpitäminenkään ole mitään halpaa ja pitäisi viellä elättää itseni hevosen lisäksi. Äitinikin maksaa enemmän, kun tarpeeksi hevosestani. Äitini on lievästi pöljä, koska äitinihän ei harrasta ollenkaa hevosurheilua ja pelkää hevosia. Se onkin jännää miten hän suostui edes hankkimaan hevosen minulle! Voin olla enemmän, kun kiitollinen omalle äidilleni. 

2.

Myönnän sen, että tämä harrastus vie voimia. Etenkin, kun joudun yksin itse kantamaan ison huolen. Äitinihän ei tiedä mitään hevosista niin vastuu on täysin minulla. Ainahan sitä vain haluaisi oman hevosensa parasta. Välillä tuntuu, että saan itkupotku raivarit, kun en yksinkertaisesti jaksaisi enään tätä. Olisin niin onnellinen jos äitini olisi heppahöperö ja ymmärtäisi tätä hevosmaailmaa. Se on jotenkin ärsyttävää ja välillä olen aika paljon allapäin siitä, kun äiti ei yksinkertaisesti ymmärrä. Saan kuunnella melkein joka päivä, kun äiti valittaa minulle siitä, kun ostan Willerille kaikkia uusia varusteita. Äitini ei vaan ymmärrä, että se on niin ihanaa saada ostettua jotain uutta ja hienoa. Hänen mielestään se on turhaa. Ymmärrän toki myös äitini näkökulman, mutta mielestäni itse hankkimat rahat saa käyttää siihen mihin itse haluaa. Saisi äiti olla tyytyväinen etten käytä rahoja mihinkään turhaan. (mm. tupakkaan tai alkoholiin)

3.

Nykyinen tilanne on paljon parempi. Olen nimittäin ensimmäisen kerran saanut tukea Willerin suhteen. En kadu hetkeäkään, että vein Willerin Marille ratsutettavaksi. Se on ollut ehkä elämäni järkevin päätös. Mari on tehnyt Willeristä älyttömän mukavan ja uskon, että Mari saa tehtyä Willeristä mitä hienoimman. Mari on tuonut minulle toivoa päiviin. Hän on myös havainnut ongelmani ratsastaessani. (mm. ihmeellinen vatkaaminen kropalla vasempaan kierokseen) Muut ratsastuksenopettajat eivät ole ennen edes huomauttaneet asiasta ja Mari oivalsi sen hetkessä. Mari on myös antanut kultaisia neuvoja Willerin suhteen. Mitä muuta voisinkaan toivoa?

4.

Tämä viikonloppu meni mukavissa merkeissä Savonlinnassa ja maanantain pysyttelin kotona, koska tauti iski. Postauksesta tuli aikalailla kuvapainoitteinen, mutta kun on niin paljon kivoja kuvia niin mikä ettei ;)

5.

6.

7.

8.

Motivaatio ei koskaan lopu hänen suhteen  ♥ 10.

Kaikki kuvat on lauantailta. Toivottavasti tykkäsitte! 

Mikä oli lempikuvasi?

Hyppyvideo ja Hööksin ylläripaketti

Nyt sitä ollaan selvitetty Italian matkasta. Matka oli oikein mukava, mutta kaipasin matkan aikana Willeriä todella paljon. Ennen, kun lähdin Italiaan niin kävin Willerin luona Savonlinnassa. Oli niin haikeaa jättää Willer sinne, kun jouduin lähtemään kotiin. Onneksi tämä ikävä loppuu viimeistään lauantaina! Suunnitelmissa on, että Viola lähtee mukaani Savonlinnaan pitämään seuraa ja kuvailemaan meidän tekemisiä. Viola tulee lauantaina yöksi ja tulee mukaan lauantaina tallille niin, kuin myös sunnuntainakin. Olen myös kysellyt Marin kuulumisia Willerin kanssa. Willer on ollut kuuleman mukaan ihan kiva! Ei ole oikein paljon postattavaa , koska en ole päässyt tallille. Viikonloppuna tulee enemmän tekstiä ja toivon mukaan myös kuvia. Tässä olisi lyhyt hyppyvideo(130cm) Willeristä! Hieno poika hyppää todella kivasti. Voin olla vaan niin ylpeä hänestä. https://www.youtube.com/watch?v=NKSoz5nYhcE&feature=youtu.be

(c) Viola Karhapää

Vanha kuva (c) Viola Karhapää

Tilasin Hööksiltä Willerille pari uutta satulahuopaa, suojasetin, otsapannan ja itselleni kannukset. Olin niin riemuissani, kun tällä viikolla tuli postilaatikkoon ilmoitus, että voin noutaa pakettini postista. Isä kävi paketin tänään aamulla ja sain sen koulupäivän jälkeen. Ihmettelin, että miten isossa paketissa he olivat lähettäneet tilaamani tavarani minulle. Avasin paketin ja odotin saavani ihanat uudet varusteet, mutta laatikosta löytykin SATULA ja LAMPAANKARVAROMAANI. Katsoin pakettia uudelleen. Kyllä, siinä luki nimeni ja osoitteeni. Isä oli maksanut alle satasen koko paketista, mutta kuitissa luki, että paketti oli yli viidensadan euron arvoinen. Pakkasin tavarat takaisin laatikkoon ja palautan paketin takaisin. Se oli kauhea pettymys. Olisi ollut niin kiva, että olisin saanut uudet varusteeni. Eipä tässä oikein muuta. Viikonloppuna tulee pitempiä postauksia!