Willeriä kehiin!

Nyt kipeänä on hyvä kirjoittaa teille postaus! Viola oli viikonloppuna kuvaamassa meitä eli heti alkuun kiitokset Violalle. ♥ Willer on ollut oikein mukava kaveri. Huomasin myös, että Willer on nykysin paljon voimakkaampi, mutta helpompi ratsastettava.  

1.

Pienet asiat tressaa aika paljon. Pitää hirveästi pohtia, että mitä teen itseni ja Willerin suhteen, kun peruskoulu loppuu ja pitäisi lähteä opiskelemaan Joensuuhun. En tiedä yhtään mitä teen, kun ei hevosen ylläpitäminenkään ole mitään halpaa ja pitäisi viellä elättää itseni hevosen lisäksi. Äitinikin maksaa enemmän, kun tarpeeksi hevosestani. Äitini on lievästi pöljä, koska äitinihän ei harrasta ollenkaa hevosurheilua ja pelkää hevosia. Se onkin jännää miten hän suostui edes hankkimaan hevosen minulle! Voin olla enemmän, kun kiitollinen omalle äidilleni. 

2.

Myönnän sen, että tämä harrastus vie voimia. Etenkin, kun joudun yksin itse kantamaan ison huolen. Äitinihän ei tiedä mitään hevosista niin vastuu on täysin minulla. Ainahan sitä vain haluaisi oman hevosensa parasta. Välillä tuntuu, että saan itkupotku raivarit, kun en yksinkertaisesti jaksaisi enään tätä. Olisin niin onnellinen jos äitini olisi heppahöperö ja ymmärtäisi tätä hevosmaailmaa. Se on jotenkin ärsyttävää ja välillä olen aika paljon allapäin siitä, kun äiti ei yksinkertaisesti ymmärrä. Saan kuunnella melkein joka päivä, kun äiti valittaa minulle siitä, kun ostan Willerille kaikkia uusia varusteita. Äitini ei vaan ymmärrä, että se on niin ihanaa saada ostettua jotain uutta ja hienoa. Hänen mielestään se on turhaa. Ymmärrän toki myös äitini näkökulman, mutta mielestäni itse hankkimat rahat saa käyttää siihen mihin itse haluaa. Saisi äiti olla tyytyväinen etten käytä rahoja mihinkään turhaan. (mm. tupakkaan tai alkoholiin)

3.

Nykyinen tilanne on paljon parempi. Olen nimittäin ensimmäisen kerran saanut tukea Willerin suhteen. En kadu hetkeäkään, että vein Willerin Marille ratsutettavaksi. Se on ollut ehkä elämäni järkevin päätös. Mari on tehnyt Willeristä älyttömän mukavan ja uskon, että Mari saa tehtyä Willeristä mitä hienoimman. Mari on tuonut minulle toivoa päiviin. Hän on myös havainnut ongelmani ratsastaessani. (mm. ihmeellinen vatkaaminen kropalla vasempaan kierokseen) Muut ratsastuksenopettajat eivät ole ennen edes huomauttaneet asiasta ja Mari oivalsi sen hetkessä. Mari on myös antanut kultaisia neuvoja Willerin suhteen. Mitä muuta voisinkaan toivoa?

4.

Tämä viikonloppu meni mukavissa merkeissä Savonlinnassa ja maanantain pysyttelin kotona, koska tauti iski. Postauksesta tuli aikalailla kuvapainoitteinen, mutta kun on niin paljon kivoja kuvia niin mikä ettei ;)

5.

6.

7.

8.

Motivaatio ei koskaan lopu hänen suhteen  ♥ 10.

Kaikki kuvat on lauantailta. Toivottavasti tykkäsitte! 

Mikä oli lempikuvasi?