Mietteitä

Muistan tarkalleen sen päivän, kun sain sinut. Se päivä oli niin erinlainen, kun muut. Mikään hevonen ei ollut mieleinen. Toisella oli kivat askellajit ja kolmannella oli huippusuku, neljännellä upea rakenne ja niin edelleen. Sitten kun menin hämärään karsinaan, näin huonon lampun valaisemalla valolla ison mustan hevosen. Hän ihmetteli ja tarkkaili minua, mutta silti tuli ystävällisesti tervehtimään korvia höristäen. Et ollut kovin kummoinen, olit todella hento. Sinulla oli kauhean rumat keltaiset päitset päässäsi. Tunsin hevosen lämmön kylmällä pakkaskelillä. Hevonen katsoi isoilla lempeillä silmillään ja piti päätään sylissäni. Tuntui, että olisin ennenkin jossain kohdannut tämän hevosen, mutta se ei ollut mahdollista. Hevosen olemus oli jotain niin tuttua, näin hevosessa itseni! Kun oli aika laittaa satula ja suitset, et pitänyt siitä, mutta silti annoit laittaa ne yllesi. Tunsin ahdistuksesi, se ahdisti myös minua, kun huomasin ettei sinulle oltu opetettu, että mitä suitset ja satula oli. Olit rohkea vaikka huomasin, että olit ihmeissäsi kun et tiedä mitä on tapahtumassa. Sinulla ratsastettiin kentällä, vastustit ohjastuntumaa, etkä ymmärtänyt puolipidätettä. Et osannut muuta, kun mennä eteenpäin. Sitten kun en ollut selässäsi ja näin miten kauniisti liikuit lennokkain askelin, tanssit kuin balettia, olin lumoutunut. Päätin, että tämä on se hevonen minkä halusin. Halusin haastetta ja auttaa sinua.



1.

2.

 

Sain kerrassaankin haastetta. Oli se päivä, kun sinut tuotiin minulle. Iso hevosrekka saapui pihaan, lastaussilta laskettiin ja näin sinut. Olit ihmeissäsi, hirnuit ja olit levoton. Sinut talutettiin karsinaan ja jäit karsinaan syömään heinää. Sitten kun hevosrekka lähti, tulin luoksesi. Olit ison ja villin näköinen. Tulin karsinan oven eteen ja katsoin sinua. Laitoit turpasi oven yli ja nuuhkaisit minua. Olit levoton, mutta rauhoitut suhkot nopeasti. Huomasin, että sinulle oli laitettu kengät ja ne olivat oudon näköiset. Yritin katsoa jalkojasi ja nostaa kavion ylös, mutta kerkesin vain mennä lapasi kohdalle ja uhkasit potkasta. Joten jätin jalat rauhaan ja rupesin etenemään pikkuhiljaa kanssasi. Et osannut luottaa ihmisiin, mutta silti olit rohkea. Aluksi harjasin sinua joka päivä pitkään, sitten aloin opettamaan sinua maastakäsin. Et osannut juosta alussa liinassa, mutta oivalsit sen nopeasti. Opit ymmärtämään sanoja. Meille jäi hyvä fiilis siitä mitä teimme. Luottamusside alkoi kehittyä välillämme. Aina koulun jälkeen tulin luoksesi, hain sinut tarhasta kutsuen sinua ja tulit luokseni. Sitten aloimme totutella pikkuhiljaa varusteisiin ja totuit niihin yllättävän nopeasti, myös ratsastajaan. Seuraavaksi huomasin, että sinulla oli vetopaniikki. Pelkäsit olla käytävällä. Aloimme totutella ensiksi käytävällä olemiseen. Kun aloit olemaan rento käytävällä, pikkuhiljaa laitoin sinut kiinni hetkeksi käytävälle molemmin puolin ja se onnistui! Se oli ensimmäinen kerta, kun sain laittaa sinut kiinni molemmin puolin käytävälle. Joka kerta pidin sinua aina hetken pidempään mitä edellisellä kerralla. Nyt voit vaikka seisoa paikallasi maailman loppuun asti jos siihen olisi vain mahdollisuus. Seuraavaksi opettelimme jalan nostoa ja sen opit yllättävän nopeasti. Paitsi olet vieläkin aivan liian tarkka jaloistasi ja et anna muiden pahemmin nostaa kavioitasi. Meitä on koetellut monet ongelmat ja murheet, mutta on selvitty niistä yhdessä.
 

3.

 

4.

 Olet se jota odotan näkeväni joka päivä pitkän koulupäivän jälkeen ja viikonloput ovat unelmaa, kun saan olla kanssasi. Tulet aina vastaan, kun tulen hakemaan sinua tarhasta tai laitumelta. Saat ajatukseni pois murheista ja annat vapaan olon tunteen. Olet kuin minä, nuori, jääräpäinen ja kokematon, sisimmässäsi olet rohkea, villi järkyttävän nopea. Ihailen vapauttasi, kun laukkaat laitumella kepein askelin. Tuuli leikittelee harjallasi, manner tömisee allasi, musta karvasi on kuin sulaa tinaa ja matala hirnuntasi on jotain niin maagista, että saan kylmänväreet kuultuani hirnuntasi. Olet kauneinta mitä ikinä voin saada. Luotan sinuun täysillä, kun sinä minuun. Olet niin suuri osa minua ja elämääni. Jos menetän sinut, elämääni jää tyhjä aukko. Tunnen sinut täysin niin kuin sinä minut. Välillämme ei ole mitään ongelmaa ja elän heppatytön unelmaa. Minulla on oma Black Beauty. Tiedän mitä haluan ja meinaan päästä tavoitteisiini. Tiedän sen, että saavutan unelmani, koska sain sinutkin ja olet osa unelmaani. Olen itkenyt vuoksesi monet kerrat, koska olet niin tärkeä. Kerran elämässäni olen ollut suhkot pitkän ajan erossa sinusta. Kun pääsin luoksesi, kutsuin sinua ja tulit luokseni laukaten ja hirnuen. En voinut olla itkemättä ja juoksin sinua vastaan. Pysähdyit luokseni ja oloni oli paljon parempi, kun sain taas tuntea sinut vierelläni.  Meinaan kehittyä kanssasi kentässä ja lähteä opiskelemaan Ypäjälle perus koulun jälkeen. Otan sinut mukaani ja haluan, että kehitymme siellä yhdessä. Meistäkin tulee vielä jotain, aika näyttää mitä se tuo tullessaan.
 



5.

 

Monet saattaa ajatella, että miksi ihmeessä kirjoitan hevosesta näin pitkän tekstin. Sitä kun rakastaa jotain asiaa niin paljon, lauseet tulevat itsestään ruudulle. Olen jaksanut tehdä töitä tämän hevosen eteen joka on ollut elämäni ensimmäinen oma hevonen. Olen huomannut, että kaikki työ palkitaan, vaikka sillä pienellä eleellä. Se riittää minulle. En vaadi rahaa ja toiset sanovat, että miksi teen töitä toiselle ilman palkkaa. Raha ei ole tärkeintä vaan se, että saan tehdä käsilläni jotain, mikä näkyy myöhemmin toisille ja saan toisille paremman mielen. Kun näen, että toinen arvostaa työtäni, se saa minut hyvälle fiilikselle. Intohimoni hevosharrastukseen ei lopu, koska siinä voi aina kehittyä aina vaan paremmaksi. Willer on ollut elämäni suurin muutos. Olen oppinut Willeriltä paljon ja olen saanut Willeristä elämäni hevosen kovan työn uurastuksesta. En luovuta kun jokin ongelma tulee eteen, koska mitä elämä muka olisi jos ongelmia ei olisi? Se olisi aivan liian helppoa ja enkä halua päästä helpolla! Rakkaus tähän hevoseen ei ikinä lopu! Nyt tuntuu siltä, että olen saanut auttaa sinua niin kuin alussa lupasin sinulle. Olen vannonut sinulle ääneen, että selviät ihan mistä vain ja tulen aina vannomaan vaikeiden hetkien aikana. Olet pienempi kuin kakkonen, mutta suurempi kuin nolla, olet elämäni ykkönen, entinen Viron villi hevonen, Willer ♥

6.

•MIKÄ OLI LEMPPARIKUVANNE?•

Jos teitä kiinnostaa seurata meitä Instagramissa niin olemme nimimerkillä _rozelol_ (aktiivisempi tili) ja blogin oman tilin löydät nimimerkillä roosajawiller

Sopivasti onnellinen

Moikka kaikki! On tapahtunut niin paljon kaikenlaista, että en tiiä mistä aloittaa kertominen. Joudun tekemään nyt postauksia kännykällä, koska koneesta on koneen oma tuuletin rikki, niin se sammuu itestään. 

Vakava fakta tulikin meille eteen muuttopäivänä. Willer ei mahdu traikkuun joka ostettiin. Eli jos joku tarvii hyvän traikun, ostakaa miulta pois se. Sillä traikulla ei ole meillä ainakaan käyttöä! Muutettiin siis Hiidensuon Hevostilalle.

 Ihana paikka. Ei tarvii tressata, että saako Wiltsu heinää tarpeeksi. Siellä on myös niin rauhallinen talliympäristö, että siellä saa itsekkin rentoutua raskaan päivän jälkeen. Wiltsu on kotiutunut oikein hyvin "uuteen" kotiinsa. Ollaanhan me ennenkin oltu siellä, joten se helpotti Willerin kotiutumista. 

Willer on muuttunut todella paljon. Lapselle on tullut sitä lihasta ja pyöreyttä. Myös kunto on kohonnut. Myös koulupuolella on oppinut kaikenlaista ja toimii hyvin esteillä. Ei siis kiellä, mutta pikkuesteet ei kiinnosta, ne kävellään yli ainakin ensimmäisellä kerralla.. :D Willer on myös sitä mieltä, että jos hänen pitää hyppiä pikkuisia esteitä niin ne hypitään kunnolla. Tulee sellasia kenguru loikkia, että alkaa naurattaa lapsen touhut :D 

Älkää ihmetelkö, että miksi Willerillä on oliivi kolmipalakuolain! Meiltä jäi oma tavan kolmipalakuolain entiselle tallille joten meidän piti lainata uudelta tallilta jotain kuolainta, eikä löytynyt muuta kuolainta kun oliivi. Willer ei todellakaan toiminut tuolla kuolaimella, mutta onneksi ihana Reija pelasti meidät ja antoi omat turhat kolmipalansa meille ennen kun saadaan oma takaisin :) 

Meillä on ollut oikein mukavaa yhdessä oloa. Sitä ei voi tajuta, että miten vahva side meillä on keskenämme. Luotan Willeriin täysin ja Willer minuun. Sen huomaa tavan arkipäivän touhuissa ja uusissa asioissa. SE on se palkka sinnikkyydestäni että mitä kaikkea oon tehnyt Willerin eteen. En ole luovuttanut, vaikka alussa oli vaikeita hetkiä, kun hevonen oli täysin raakile eikä hevonen luottanut ihmisiin ollenkaan. Silti näin Willerissä sen, että tämä hevonen on kaikkien ongelmien arvoinen. Luottamus-sidettä rakentaessa huomasin, että siitä on todella paljon hyötyä. Meillä ei ole ikinä mitään ristiriitaisuuksia. Se on niin sydäntä lämmittävää, että aina kun olen hakemassa Willeriä tarhasta tai laitumelta, niin lapsi tulee vastaan. Rakkaus tähän lapsihevoseen ei ikinä lopu ja toivon, että päästään tavoitteisiimme. 

Aika on vierähtänyt niin nopeasti. Nimittäin kohta pitää laittaa hakemus  sinne kouluun minne haluaa opiskelemaan peruskoulun jälkeen. Miulla on kaksi vaihtoehtoa: Ypäjälle opiskelemaan ratsastuksen opettajaksi ja haaveena olisi myös siitä opiskella itseni master ratsastuksen opettajaksi. Toinen vaihtoehto on lähteä Joensuuhun autoalalle ja siitä tarkemmin autonmaalaajaksi. Siinä samalla kävisin kaksoistutkinnon. Ypäjä on kyllä nyt se joka on ekana listalla. Lähden myös viikoksi Työelämään tutustumaan (=TET) Ypäjän hevosopistolle! Jeejee! Nyt sitten näen sen paikan ja voin miettiä, että onko se paikka miulle tarkoitettu. Samalla voin kysellä opiskelijoilta, että millasta se opiskelu on. Meinaan kysyä paikan pyörittäjältä myös näistä pääsykokeista. Meinaan saada kaikki hyödyllisen tiedon itselleni :D Willer tarvii sillon viikoksi hoitajia, voivoi.. Voisinpa ottaa kultani mukaan sinne.

Kaikki kuvat on ottanut ystäväni Viola! :) Viola touhuilee tallilla aika usein js hällä on aina kamera mukana, nyt onneks tulee kunnollisia kuvia joita julkaista blogissa! Kiitos kuvista tälle ihanalle <3 Violankin olisi tarkoitus silloin tällöin ratsastaa Willerillä, että poitsu oppisi etten mie ole aina siellä selässä. On myös hyvä jos Willerillä ja Violalla alkaisi sujua, niin ei tarvitsisi murehtia siitä, että saako lapsi tarpeeksi liikuntaa. Nimittäin en mie pääse ihan joka päivä tallille, koska talli on kuitenkin suhkot kaukana. Eipä tässä muuta :) moimoi