Sopivasti onnellinen

Moikka kaikki! On tapahtunut niin paljon kaikenlaista, että en tiiä mistä aloittaa kertominen. Joudun tekemään nyt postauksia kännykällä, koska koneesta on koneen oma tuuletin rikki, niin se sammuu itestään. 

Vakava fakta tulikin meille eteen muuttopäivänä. Willer ei mahdu traikkuun joka ostettiin. Eli jos joku tarvii hyvän traikun, ostakaa miulta pois se. Sillä traikulla ei ole meillä ainakaan käyttöä! Muutettiin siis Hiidensuon Hevostilalle.

 Ihana paikka. Ei tarvii tressata, että saako Wiltsu heinää tarpeeksi. Siellä on myös niin rauhallinen talliympäristö, että siellä saa itsekkin rentoutua raskaan päivän jälkeen. Wiltsu on kotiutunut oikein hyvin "uuteen" kotiinsa. Ollaanhan me ennenkin oltu siellä, joten se helpotti Willerin kotiutumista. 

Willer on muuttunut todella paljon. Lapselle on tullut sitä lihasta ja pyöreyttä. Myös kunto on kohonnut. Myös koulupuolella on oppinut kaikenlaista ja toimii hyvin esteillä. Ei siis kiellä, mutta pikkuesteet ei kiinnosta, ne kävellään yli ainakin ensimmäisellä kerralla.. :D Willer on myös sitä mieltä, että jos hänen pitää hyppiä pikkuisia esteitä niin ne hypitään kunnolla. Tulee sellasia kenguru loikkia, että alkaa naurattaa lapsen touhut :D 

Älkää ihmetelkö, että miksi Willerillä on oliivi kolmipalakuolain! Meiltä jäi oma tavan kolmipalakuolain entiselle tallille joten meidän piti lainata uudelta tallilta jotain kuolainta, eikä löytynyt muuta kuolainta kun oliivi. Willer ei todellakaan toiminut tuolla kuolaimella, mutta onneksi ihana Reija pelasti meidät ja antoi omat turhat kolmipalansa meille ennen kun saadaan oma takaisin :) 

Meillä on ollut oikein mukavaa yhdessä oloa. Sitä ei voi tajuta, että miten vahva side meillä on keskenämme. Luotan Willeriin täysin ja Willer minuun. Sen huomaa tavan arkipäivän touhuissa ja uusissa asioissa. SE on se palkka sinnikkyydestäni että mitä kaikkea oon tehnyt Willerin eteen. En ole luovuttanut, vaikka alussa oli vaikeita hetkiä, kun hevonen oli täysin raakile eikä hevonen luottanut ihmisiin ollenkaan. Silti näin Willerissä sen, että tämä hevonen on kaikkien ongelmien arvoinen. Luottamus-sidettä rakentaessa huomasin, että siitä on todella paljon hyötyä. Meillä ei ole ikinä mitään ristiriitaisuuksia. Se on niin sydäntä lämmittävää, että aina kun olen hakemassa Willeriä tarhasta tai laitumelta, niin lapsi tulee vastaan. Rakkaus tähän lapsihevoseen ei ikinä lopu ja toivon, että päästään tavoitteisiimme. 

Aika on vierähtänyt niin nopeasti. Nimittäin kohta pitää laittaa hakemus  sinne kouluun minne haluaa opiskelemaan peruskoulun jälkeen. Miulla on kaksi vaihtoehtoa: Ypäjälle opiskelemaan ratsastuksen opettajaksi ja haaveena olisi myös siitä opiskella itseni master ratsastuksen opettajaksi. Toinen vaihtoehto on lähteä Joensuuhun autoalalle ja siitä tarkemmin autonmaalaajaksi. Siinä samalla kävisin kaksoistutkinnon. Ypäjä on kyllä nyt se joka on ekana listalla. Lähden myös viikoksi Työelämään tutustumaan (=TET) Ypäjän hevosopistolle! Jeejee! Nyt sitten näen sen paikan ja voin miettiä, että onko se paikka miulle tarkoitettu. Samalla voin kysellä opiskelijoilta, että millasta se opiskelu on. Meinaan kysyä paikan pyörittäjältä myös näistä pääsykokeista. Meinaan saada kaikki hyödyllisen tiedon itselleni :D Willer tarvii sillon viikoksi hoitajia, voivoi.. Voisinpa ottaa kultani mukaan sinne.

Kaikki kuvat on ottanut ystäväni Viola! :) Viola touhuilee tallilla aika usein js hällä on aina kamera mukana, nyt onneks tulee kunnollisia kuvia joita julkaista blogissa! Kiitos kuvista tälle ihanalle <3 Violankin olisi tarkoitus silloin tällöin ratsastaa Willerillä, että poitsu oppisi etten mie ole aina siellä selässä. On myös hyvä jos Willerillä ja Violalla alkaisi sujua, niin ei tarvitsisi murehtia siitä, että saako lapsi tarpeeksi liikuntaa. Nimittäin en mie pääse ihan joka päivä tallille, koska talli on kuitenkin suhkot kaukana. Eipä tässä muuta :) moimoi